Crime noir -sarjakuva Hyvä aasialainen tutkii aasialaisamerikkalaisten identiteettiä, taistelua ja historiaa

(Kuvan luotto: Dave Johnson (Image Comics))

Crime noirin myyttinen Chinatown saa annoksen tosielämää uuden The Good Asian -sarjakuvasarjan ansiosta.

Kirjailija Pornsak Pichetshote ( Uskoton ) tiimit taiteilija Alexandre Tefenkgin kanssa ( Outpost Zero ) yhdeksän numeron sarjassa, joka tutkii aasialaisamerikkalaisten historiaa ja kamppailua 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla rikosnoirin linssin läpi.

(Kuvan luotto: Sana Takeda (Image Comics))

Good Asian keskittyy Edison Harkiin, aasialaiseen etsivään, jonka kasvatti valkoinen perhe, ja hän näkee omin silmin, kuinka Kiinan poissulkemislaki vaikuttaa ensimmäiseen kiinalaisten amerikkalaisten sukupolveen, joka on todellinen teko, joka kielsi kiinalaisten maahanmuuton. Maisemaa piirittävät rehottavat murhat, väkivaltaiset poliisit ja maailma, joka ei näytä koskaan muuttuvan.

Ennen Hyvä aasialainen #1 osuu sarjakuvaosastoille 5. toukokuuta, Newsaramalla oli mahdollisuus keskustella Pichetshoten ja Tefenkgin kanssa heidän yksityiskohtaisista tutkimussessioistaan ​​tämän historiallisen fiktion luomiseksi, ajankohtaisista tapahtumista, jotka inspiroivat luovaa ryhmää herättämään tämän sarjan henkiin, ja siitä, miten kirjassa tutkitaan Detektiivi- ja noir-genrejen eri puolilla.

Newsarama: Pornsak, kerro meille vähän The Good Asianin pääetsivistä, Edison Harkista. Miten hän on erilainen ja/tai samanlainen kuin genren suositut etsivät?

Pornsak Pichetshote: Hark inspiroi monia 30-luvun aasialaisia ​​etsiviä, mutta asia on tässä: Ensimmäinen aasialaisamerikkalainen etsivä Manner-Amerikassa syntyi vasta vuonna 1957.

Pornsak Pichetshote (Kuvan luotto: Image Comics)

Ainoa paikka, josta löytyi aasialais-amerikkalaisia ​​etsiviä 30-luvulla, oli Havaiji, joten Edison Hark, kuten Charlie Chan, sai inspiraationsa tosielämän havaijilaisesta etsivästä Chang Aparnasta, joka valvoi paljon muita kiinalaisia. Siinä mielessä hän oli rotupetturi. Joten tässä on etsivä, josta tuli poliisi, koska hän halusi tehdä oikein, jotta hänen yhteisönsä näkisi hänet petturina – ja että hän miettisi, voisiko hän olla sellainen.

Otsikko 'Hyvä aasialainen' ei ole vain viittaus mallivähemmistöihin, joita aasialaiset käsittelevät, vaan tuo myös esiin ajatuksen siitä, mikä on 'hyvä aasialainen?' Missä määrin sinun pitäisi osoittaa uskollisuutta asuinpaikkaasi ja sen lakeja kohtaan? Missä määrin sinun tulee osoittaa uskollisuutta kansallesi tai kulttuurillesi tai perintööllesi? Tämä ristiriita paikan, jossa asut, ja kulttuurin, josta olet kotoisin, välillä resonoi syvästi minussa aasialaisamerikkalaisena, ja toivon, että se koskee myös muita maahanmuuttajien lapsia.

Lisäksi, kuten ensimmäisessä numerossa selvitetään, Edison Harkin kasvatti rikas, valkoinen perhe, koska tällainen holhous oli ainoa tapa, jolla aasialainen olisi voinut olla poliisietsivä tuolloin. Joten siitä tulee myös tarina etuoikeudesta ja etuoikeutettuna aasialaisena hänen vastuullaan muita aasialaisia ​​kohtaan.

Nrama: Alexandre, mitä meni Edison Harkin suunnitteluun?

Alexandre Tefenkgi: Päähenkilö Edison Harkille halusimme hahmon, joka voisi potkaista perseelle menemättä Bruce Leen kliseisiin. Visioin ihmisen, joka olisi karismaattinen ilman, että olisi ylivoimainen. Joku, joka erottuisi hieman ulkonäöstään, mutta pääasiassa näyttelemisestä.

(Kuva: Alexandre Tefenkgi/Lee Loughridge/Jeff Powell (Image Comics))

Selailin Internetiä ja löysin lopulta kaksi näyttelijää, jotka herättivät kiinnostukseni; Sessue Hayakawa ja Jin Yan, kaksi 30-luvun näyttelijää, jotka voisivat sopia castingimme.

Nrama: Miten te kaksi liityitte tähän otsikkoon?

Laukaus: Toimittajani Will Dennis ja minä olemme molemmat ystäviä Cliff Chiangin kanssa, joka suositteli Alexia. Ja Cliff on niin valtava lahjakkuus ja hyvä maku, että kun hän suositteli sinua, olimme melkein kuin: 'Tarvitseeko meidän edes katsoa hänen tavaraansa ennen kuin teemme hänelle tarjouksen?' Mutta tietysti teimme, ja upeat tulokset puhuvat puolestaan.

Tefenkgi: Yksi hyvistä ystävistäni, Cliff Chiang, puhui minusta Pornsakille ja yhdisti meidät keskustelemaan mahdollisesta projektista. Loput ovat sinun käsissäsi ensi toukokuussa.

Nrama: Kuinka paljon tutkimusta kului tämän tarinan luomiseen?

Laukaus: Niin paljon tutkimusta. NIIN PALJON TUTKIMUSTA. Olen rehellinen,

En muista täysin, milloin aloin tutkimaan tätä kirjaa, mutta se alkoi itse asiassa ennen edellistä sarjakuvaani Infidel vuonna 2018. Jos tarkastellaan kiinalaisamerikkalaisia ​​30-luvulla ja Kiinan poissulkemislain vaikutusta sukupolviin. , et tule löytämään monia kirjoja.

(Kuva: Alexandre Tefenkgi/Lee Loughridge/Jeff Powell (Image Comics))

Minun täytyi siis tehdä Tetris-tutkimusta eri lähteistä – osa keskittyi maahanmuuttoon, osa aasialais-amerikkalaiseen elämäntyyliin 30-luvulla, toiset keskittyivät heidän suhteeseensa poliisiin ja yhdistämään kuvan.

Olen aina uskonut, että yksi syy siihen, miksi ihmiset tulevat fiktioon, on se, että he etsivät totuutta tosiasioiden väliltä, ​​ja siihen olen todella pyrkinyt täällä.

Nrama: Mitkä olivat kiehtovimpia faktoja, jotka löysit tutkimuksen aikana?

Laukaus: Tarkoitan, että jokaisessa ongelmassa on asioita, jotka järkyttivät minua. Se tosiasia, että Chinatownin puhelinvaihteessa (jokaiseen Chinatowniin saapuvaan ja sieltä lähtevään puheluun perustuva puhelinvaihde) työskennelleet naiset muistivat kaikki Chinatownin puhelinnumerot ja osoitteet ulkoa, on hämmästyttävää.

Mutta oikeastaan ​​se tosiasia, että aasialaisamerikkalaisena en tiennyt mitään Chinatown Exclusion Actista (Amerikan ensimmäinen maahanmuuttokielto) ja sieltä peräisin olevasta vuoden 1924 Immigration Actista - joka kielsi aasialaisten ja arabien pääsyn Amerikkaan. kunnes se päättyi vuonna 1965 – se oli jotain, jota häpein ja hämmästyin, en tiennyt, ja se oli todella inspiraationa sarjan kirjoittamiseen.

Nrama: Mitä tutkimusta tehtiin 1936 Chinatownin piirtämiseen, Alexandre?

Tefenkgi: Tässä projektissa olen erittäin onnekas, sillä Pornsak teki kaiken dokumentaation pohjatyön. Jokaisen numeron yhteydessä saan hyvin järjestetyn kansion, jossa on kuvia ja videoita paikoista aina kun mahdollista. Saan myös kaiken dokumentaation tämän aikakauden muodista ja arkkitehtuurista. Omasta puolestani käytän Googlea ja Pinterestiä lisätutkimukseen.

(Kuva: Alexandre Tefenkgi/Lee Loughridge/Jeff Powell (Image Comics))

Nrama: Kuinka kauan kesti konseptista tuotantoon näin raskaalla tutkimuksella, ennen kuin tämä projekti tuli eloon?

Laukaus: Kuten sanoin, se on todella vaikea kysymys. Aloin tutkia sitä jo ennen kuin aloin kirjoittaa Infideliä vuonna 2018. Minulla oli idea vuodesta 2016 lähtien ehkä (?) ja tutkimus on jatkunut siitä lähtien, ja se on elpynyt tosissaan Infidelin valmistuttuani.

Nrama: Alexandre, entä tarina, joka sai sinut projektiin?

Tefenkgi: Ensinnäkin tarina oli mielestäni hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä.

En ole kovin perehtynyt dekkarigenreen, mutta tarina tästä aasialaisesta etsivästä, joka kasvoi eri yhteisöissä, eri näkökulmista elämästä, toisinaan spektrin vastakkaisilla puolilla, oli minulle mukava koukku. Tunsin, että teemassa oli rikkautta ja alateemassa aitoutta. Ajattelin: 'Ok, voin tuoda jotain tähän projektiin.'

Minun ei tarvitse venytellä tunteakseni empatiaa ja kiinnostusta. Voisin jopa käyttää omaa kokemustani ja ilmaista jotain, joka todella sopii tarinaan.

Nrama: Tästä tulee yhdeksän numeron sarja. Miten päätit pituuden?

Laukaus: Hyvä aasialainen on Chinatown noir – vuoden 1936 salapoliisi, joka esittelee ensimmäisen sukupolven amerikkalaisia, jotka kasvoivat oman kansansa – kiinalaisten – maahanmuuttokiellon alla. Joten minulle halusin sen olevan suuri, mutkikas mysteeri, jossa on paljon kerroksia ja tummia, mukaansatempaavia hahmoja, mutta halusin myös sen puhuvan Aasian ja Amerikan historiasta, joka on mielestäni jäänyt suurelta osin huomiotta.

Halusin, että se käsittelee aasialais-amerikkalaisia ​​teemoja, vaikka kysyin itseltäni, mitä aasialais-amerikkalaiset teemat tarkalleen ottaen ovat? Joten siinä mielessä tämä on dekkara jopa metatasolla.

Joten tämän tarinan purkaminen ei tarkoittanut vain tarinan liikkeiden ja hahmojen kehityksen selvittämistä, vaan myös kaikkia 'aasialais-amerikkalaisia ​​teemoja', jotka kirja halusi sisältää. Kun se oli lukittu ja lyöty pois, tajusin, että tarvitsin ainakin yhdeksän asiaa kertoakseni tarinan oikein.

Nrama: Miksi halusit sijoittua tarinan 1936 Chinatowniin?

Laukaus: Taustalla on muutama syy. Yksi johtui siitä, että halusin tulkita uudelleen 30- ja 40-luvun aasialaisia ​​etsiviä, kuten Charlie Chania, Mr. Motoa ja Mr. Wong: Detectiveä, ja saattaa ne linjaan aasialaisamerikkalaisten todellisen historian kanssa.

Mutta minua kiehtoi myös kirjoittaminen kokonaisesta sukupolvesta kiinalaisamerikkalaisia, jotka kasvoivat omanlaisensa maahanmuuttokiellossa, jonka he tiesivät. Mitä se teki heidän identiteetti- ja itsetuntolleen? Heidän Amerikan tunteeseensa? Varsinkin kun aloin tosissaan kirjoittaa kirjaa, Amerikassa oli muslimikielto voimassa, se vaikutti mielenkiintoiselta menneisyyteen sijoittuvalta spekulatiivisen fiktion tapaukselta.

(Kuva: Alexandre Tefenkgi/Lee Loughridge/Jeff Powell (Image Comics))

En odottanut, että siitä tulee niin ajankohtainen. Jotta Aasian vastaiset viharikokset lisääntyisivät pilviin tänä vuonna, monet niistä kohdistuvat vanhuksiin.

En tiedä missä asiat ovat tämän haastattelun alkaessa, mutta pelkästään tämän päivän otsikoissa buddhalainen temppeli Los Angelesissa sytytettiin tuleen; räjähde sytytettiin Nebraskan kiinalaisen yhdistyksen ulkopuolella; ja tilastot ovat kertoneet, että Aasian vastaiset viharikokset ovat lisääntyneet 717 % Vancouverissa, mikä kuulostaa paljon, ennen kuin vertaa sitä arvioon 1900 %, joka on lisääntynyt New Yorkissa.

Joten tämä tarina, jonka ajattelin voivan toimia spekulatiivisena fiktiona siitä, miltä muslimikielto voisi näyttää, jos se jatkuisi sukupolvien ajan, on tullut tapani käsitellä sitä Amerikkaa, jossa tunnen eläväni nyt. Joihin ihmiset kerääntyvät katsomaan hulluja, rikkaita aasialaisia, mutta näyttävät silti jättävän huomiotta köyhien, työväenluokan tuskan. Muuten, jos joku on edelleen kiinnostunut pysymään ajan tasalla näistä tapahtumista, rohkaisen heitä vierailemaan nextshark.com joka raportoi siitä hienosti. Mutta joo, nyt toivon kovasti, että kirja olisi vähemmän ajankohtainen.

Nrama: Mistä pidät noir-genressä?

Laukaus: Pidän siitä, että se käsittelee virheellisiä päähenkilöitä. Pidän siitä, että siinä on vahvoja ihmisiä, jotka yrittävät löytää paikkansa. Pidän siitä, että se kertoo synkistä maailmoista ja näkymistä. Nykyisinä aikoina se tuntuu oikealta.

Mutta myös selluetsivien kanssa, joihin olen vetänyt ja joista olen vetänyt, on kyse myös siitä, että ihmiset yrittävät tehdä oikein pimeydestä huolimatta. Ja samalla heidän epäitsekkyyden, myötätunnon ja rohkeuden hetket näyttävät paljon jaloimmilta ja sankarillisilta, kun otetaan huomioon kaikki muu, mitä heidän maailmassaan tapahtuu. Nykyisinä aikoina sekin tuntuu oikealta.

(Kuva: Alexandre Tefenkgi/Lee Loughridge/Jeff Powell (Image Comics))

Koska minulle kirja kertoo synkästä, huomiotta jääneestä ajasta Amerikan historiassa. Edison Harkin tarina kertoo myös siitä, kuinka asiat muuttuivat – ja mitä matkan varrella uhrattiin.

Nrama: Onko muita dekkareita tai sarjakuvia, jotka inspiroivat tyyliäsi tähän kirjaan?

Tefenkgi: Pidän todella kaikenlaisista sarjakuvista/ eurooppalaisista sarjakuvista/ mangasta ja olen kiinnostunut eri tavoista tulkita genreä.

Kasvoin eurooppalaisten sarjakuvien parissa, joten se on ensimmäinen inspiraationi. Ensimmäistä kertaa luin Blacksad Juanjo Guarnido ja Juan Diaz Canales 20 vuotta sitten olin niin yllättynyt, että siitä tuli yksi parhaista referensseistäni dekkarigenren suhteen. Mitä tulee yhdysvaltalaisten sarjakuvien inspiraatioon, Alex Toth on minulle katkottuani. Palaan usein hänen kirjoihin vähintään kerran vuodessa.

Muuten huomasin Hummeri Johnson Mike Mignola ja Tonci Zonjic aivan äskettäin. Rakastan päätöksentekoa taiteessa. Se on todella hyvin suunniteltu ja tyyli sopii täydellisesti tarinan aikakauteen. Batman on myös yksi inspiraation lähteistäni.

Mangan puolelta voin kertoa sen Hirviö ja 20th Century Boys Naoki Urazawan teoksella oli merkittävä vaikutus taiteelliseen johtamiseeni. Olen niin Naokin työn fani. Joku hänen kirjoistaan ​​on aina lähellä työpöytäni tai iPadillani!

(Kuvan luotto: Dave Johnson (Image Comics))

Lopuksi yksi suosikki eurooppalaisista taiteilijoistani on Denis Bodart. Se, mitä hän tekee, on niin houkuttelevaa silmiini, että en voi lopettaa palaamista siihen. Jos et ole koskaan lukenut Vihreä kartano Denis Bodart ja Fabian Velhmann, sinulta jää jotain paitsi: kaunis rikosten ratkaiseva mysteerikirja.

Nrama: Kun kirjalla oli aasialaisia ​​esimerkkejä, kuinka uskoit, että näkökulma auttaisi tuomaan genreen jotain uutta?

Laukaus: No, itse Chinatown on ikoninen noirissa. Se johtuu monista asioista, varmasti Polanskista Chinatown ja Dashiel Hammettin töitä, erityisesti novelleja kuten Dead Yellow Women. Niissä Chinatown on tämä eksoottinen paikka täynnä vaaroja ja juonittelua.

Mutta se, mitä historia on opettanut meille, on se, että me eksotisoimme asioita oikeuttaaksemme oman riistomme. Joten pidin ajatuksesta kääntää objektiivi. Tekemällä noir-tarinan ihmisistä, joita näissä tarinoissa on eksotoitu, hyväksikäytetty ja alennettu. Kansa, johon aasialaisamerikkalaisena tunnen olevani todella yhteydessä.

Nrama: Mitä muiden teostenne faneille uskotte pitävän The Good Asianista?

Laukaus: Teokseni fanit luultavasti tuntevat minut viimeisestä Infidel-sarjakuvastani, jossa tutkittiin rasismia ja muukalaisvihaa haamutarinan kontekstissa.

Good Asian käyttää eri genreä – tässä tapauksessa rikos noir – tutkimiseen, vähemmän rasismia yleensä, mutta aasialaisamerikkalaisten identiteetti, kamppailu ja historia – ja rasismi on pitkälti osa sitä.

Mutta kyse on myös tuon sukupolven sinnikkyydestä ja kekseliäisyydestä. Ja kuinka, kun katson tuota kiinalaisamerikkalaisten sukupolvea, näen teemoja, jotka kaikuvat kaikessa nykyajan aasialais-amerikkalaisessa kulttuurissa. On vaikea sivuuttaa, että melkein sata vuotta tämän tarinan tapahtumisen jälkeen Aasian vastaisten viharikosten määrä on noussut pilviin kaikkialla Amerikassa, ja se on edelleen melko aliraportoitu uutisissa.

(Kuvan luotto: Dave Johnson (Image Comics))

On niin paljon, ettemme vieläkään puhu Aasian-Amerikan kokemuksesta ja sen historiasta, ja toivon, että viimeisimmän kirjani ihmiset arvostavat minua käyttäessäni samanlaista lähestymistapaa puhuessaan siitä.

Tefenkgi: He löytävät varmasti, kuten edellisessä työssäni, mukaansatempaavan tarinan, jossa on synkkä mysteeritunnelma. He löytävät toimintaa, tappelukohtauksia ja jännitystä yhteisöstä, joka tuntuu olevan hyvin paljon heidän ajastaan, mutta silti kuin he olisivat joskus toisella planeetalla.

Nrama: Haluatko tehdä jatko-osan? Näkisitkö tutkimassa muita aasialaisia ​​etsiviä eri aikakausina?

Laukaus: Tiedän varmasti, miltä jatko-osa näyttää. En halua mennä liian edellä, mutta jos ihmiset pitävät tästä sarjasta, voin varmasti nähdä tekevän lisää tarinoita, kyllä, eri aikakausina.

Tefenkgi: Rakastan työskentelyä Team Pornsakin kanssa, joten olisi ilo tutkia mahdollisuutta. Miksei nykyaikana? Se voi olla mielenkiintoista!