The Hand of Destiny tuo sarjakuvaan aitoa Lucha Libre -kulttuuria

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Tule aidon Lucha Libren elävään kulttuuriin tulevan sarjakuvakokoelman avulla Kohtalon käsi .

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Tule piirtämään tietokirjaa M.A.Y.O.:n ääni: Tata Rambo , Chicanon kirjailija/taiteilija J. Gonzo on luonut rakkauskirjeen Lucha Libren monimutkaiselle ja kuumalle ammattilaispainille, joka sisältää kaiken mitä supersankarifani haluaa: sankari, konna, seuraukset ja hienoja pukuja.

La Mano del Destino on faustilainen tarina luchadorista (paini), jolta on ryöstetty kaikki, mitä hänellä on rakkaina, ja hänen on taisteltava alhaalta saadakseen elämänsä takaisin koston ohella. Mutta kun hän tekee synkän sopimuksen tehdäkseen paluupolusta hieman helpompaa, se saattaa palata puremaan häntä (ja pahentaa sitä).

Gonzo julkaisi alun perin itse sarjaversion La Mano del Destinosta, jota myytiin tee-se-itse, mutta nyt hän tekee yhteistyötä Image Comicsin ja Top Cow Productionsin kanssa 240-sivuisen pokkaripainoksen saamiseksi myyntiin 25. toukokuuta. Ennakkokopio kädessä ja julkaisupäivänä Newsarama puhui Gonzon kanssa hänen kodistaan ​​Phoenixista Arizonasta kirjasta (ja sankarista) El Mano del Destinosta ja sen edustamasta Lucha Libren elävästä kulttuurista.

Newsarama: Gonzo, kuka on La Mano del Destino tämän sarjakuvan alkaessa - ennen kuin hän tekee sopimuksen sananlaskun paholaisen kanssa?

(Kuvan luotto: Image Comics)

J. Gonzo: Näemme takaumakuvien kautta, että la Mano del Destino oli orvoksi jäänyt kadunpoika nimeltä Ernesto, joka asui 40-luvun meksikolaisen luokkajärjestelmän alimman portaiden lähellä. Hän ja hänen vanhempi veljensä lähetetään eri olosuhteiden vuoksi asumaan kotikaupunkinsa donin (varakkaan, maanomistajan patriarkan) luo, joka on myös pikkutyranni, joka tunnetaan nimellä el General.

Jonkin ajan el-kenraalin hoidossa sattuu tapaus, joka saa molemmat pojat vankilaan ja Ernesto näkee ensimmäistä kertaa, mikä on hänen todellinen asemansa elämässä, ja hänen veljensä kuolee vangittuna. Vankilasta vapautumisensa jälkeen Ernesto (jonka fysiikka on nyt hiottu vuosien kovan työn jälkeen) päättää ansaita elantonsa luchadorina.

Hän välttelee urheilun korruptiota ja hänestä tulee ajan myötä rakastettu kansanmestari – hän on hyväsydäminen ja ystävällinen. Ernestolle tarjotaan lahjusta sukeltaakseen ja hän kieltäytyy, mutta hänen ystävänsä ovat liian iloisia voidessaan ottaa rahat kavaltaakseen Erneston, väijyttääkseen ja paljastaakseen hänet kehässä.

Hänen sopimuksensa allekirjoitetaan häpeän täynnä olevina hetkinä hänen petoksensa ja paljastamisen jälkeen.

Nrama: Luchadorin naamioituminen - varsinkin vastoin tahtoaan eikä sinne, missä hän laittaa sen peliin - on yksi ilkeimmistä asioista, mitä Lucha libre -kulttuurissa voidaan tehdä. Mitä se tarkoittaa la Mano del Destinolle?

Gonzo: Luchadorille tämä on täydellinen itsensä tuhoaminen. La Mano del Destinolle tämä on loukkaus, jota ei voi jättää kostamatta.

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Ei ole identiteettiä maskin ulkopuolella; jokainen voitto, jokainen tappio, jokainen titteli ja jokainen fani, jonka Ernesto oli saavuttanut, on kiinteästi kudottu tuon naamion säikeisiin - ja ne kaikki ovat nyt poissa. Luchadorin pyhä traditio sanoo, ettei hän voi KOSKAAN olla se persoona uudelleen; kun naamio irtoaa, loitsu on rikki eikä sitä voi korjata.

Ottaen huomioon Erneston historian syrjäytymisen ja syrjäytyksen, hänen persoonansa mestarina ja hänen fanien ihailu oli ainoa todellinen rakkaus, jonka hän koskaan tunsi – ja ahneus ja petos veivät sen häneltä. Tämä kohtalo on hänelle paljon pahempi kuin kuolema.

Nrama: Kuka on tämä promootio, joka tarjoaa hänelle tämän 'sopimuksen paholaisen kanssa' saadakseen takaisin niitä, jotka paljastivat hänet... ja mitä hän tarkalleen saa siitä irti?

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Gonzo: Promoottori on taitava opportunisti ja innokas manipuloija. Hän näkee Erneston kostonhalun ja tietää voivansa ansaita paljon rahaa. Hän antaa Ernestolle uuden la Mano del Destinon identiteetin ja salaperäisiä voimia kostaa, MUTTA hän rajoittaa tätä voimaa käyttämästä suoraan La Manon raivoa kohden.

Sen sijaan järjestäjä tietää, että vallan rajat pakottavat la Manon joutumaan nousemaan rudojen (pahiksen luchadorien) riveissä ottelu toisensa jälkeen, ja järjestäjä saa voittoa ovesta ja lähetysoikeudet jokaisessa ottelussa. Hän tarvitsee tämän pitkän ja vaivalloisen matkan maksimoidakseen voittonsa.

Tarinan aikana opimme myös, että hänen manipulointinsa ei ole keskittynyt pelkästään la Manoon ja että salaperäisellä Promoottorilla ei ole omaa yksityistä agendaansa.

Nrama: Mitä la Manolla tarkalleen ottaen on?

Gonzo: La Mano saa uuden identiteetin, valtavan ja yliluonnollisen voiman sekä promoottorin, joka on valmis varaamaan ottelut hänen kanssaan haastaakseen arkkitehdit hänen pettämiseensä. Tämä kauppa houkuttelee myös mentorin (G.G.) opastusta, joka näyttää auttavan la Manoa selviytymään uuden ahdingon kummallisuudesta.

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Ja jos olen rehellinen, hän saa vihansa vahvistetuksi silloin, kun hän sitä eniten tarvitsee - auktoriteettihahmo ja jonkin verran tärkeyttä ilmestyy ja sanoo: 'Olet oikein vihainen, ja minä autan sinua polttamaan. tuo vanhurskas suuttumus.

Nrama: Pidän todella suunnittelustasi la Manon asuun. Miten se tuli sinulle yhteen?

Gonzo: Halusin naamion olevan klassinen luchador-design, mutta katso se 'kolmannen silmän' kuvaamaan valaistumisen käsitettä. Halusin myös silmän istuvan kämmenessä - 'La Mano del Destino' tarkoittaa kirjaimellisesti 'kohtalon kättä', ja tarina ei kerro vain hahmosta la Mano del Destino, vaan myös 'käden' roolista. kohtalostaan' hänen elämässään.

Lisäksi Hamsa (käsi silmällä) on melko yleinen merkki; versioita siitä löytyy monista kulttuureista ja se tarkoittaa melkein aina joko 'valaistumista' tai 'kirousta', ja minusta tuntuu, että joskus nuo käsitykset voivat olla sama asia; riippuen siitä, miten niitä katsoo.

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Lisäksi kädet symboloivat toimintaa - niitä käytämme asettuessamme maailmaan - muut aistimme ovat omaksumassa tietoa, mutta kätemme toimivat.

Luchador on henkilö, jota ei enää määritä ulkonäkö tai luontainen identiteetti; ne hämärtävät kaiken ja muuttuvat kokonaan toiminnan ja tekojensa vaikutusten määrittelemäksi - joten se oli avaintekijä la Manon yleisessä suunnittelussa.

Paletti valittiin meksikolaisen perinnöni rohkeiksi sävyiksi ja vastakohtana jyrkästi pölyisille seepioille, joita amerikkalainen popkulttuuri on aivan liian nopea käyttää Meksikon kuvaamisessa. Käytän myös hänessä vain la Manon puvun värejä - ja käytän vain 12 väriä koko kirjassa - halusin antaa sankarille tunnusväripaletin; visuaalinen lyhenne hänen läsnäolostaan.

Laitoin häneen tietoisesti ja häpeämättä klassisen luchadorin arkut, jotta se olisi sekä ajankohtainen että omaksuisi sarjakuvasankarien voimamiesperinteen.

Hänen vyönsä on tyylitelty pyhä sydän, joka on sekä katolinen symboli että meso-amerikkalainen sen suunnittelussa heijastamaan kulttuurien lähentymistä, joka on tämän alueen mestizo-kansa. Ja viitta korostaa liikettä.

Nrama: Lucha Libren suosio on nousussa Pohjois-Amerikassa Rey Mysterio Jr.:n suosion jatkuessa ja Rey Fenixin ja Penta El Zero M:n nousun myötä.

Mutta vaikka he ovat siirtyneet enemmän pohjoisamerikkalaiseen tyyliin, La Mano del Destino nauttii enemmän aidosta Lucha Libre -tunnelmasta, jossa on meksikolaista kulttuuria, kolmikkotaistelun idea ja populistisempi lähestymistapa sankareita vastaan ​​roistoja. Miltä tuntuu, että La Mano del Destino sopii tähän kaikkeen?

Gonzo: Luulen, että la Mano del Destino toimii poikkeavana nykytrendille ja toivottavasti maalitolppana, jota kohti se voi siirtyä.

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Vaikka se on parantunut viime aikoina, Lucha Libren sisällyttäminen amerikkalaiseen painiin on ollut hieman puolimielistä. Usein amerikkalaiset promoottorit ovat tuoneet luchadoreita ja yrittäneet pakottaa heidät kilpailemaan Yhdysvaltojen taktiikkojen ja eetoksen kanssa. Toisin sanoen Yhdysvaltain painissa on kyse egosta ja tahdosta; 'Olen tarpeeksi iso ja vahva pakottaakseni tahtoni vastustajalleni.' Yhdysvaltalaiset painijat ovat paljaskasvoisia persoonallisuuksia sekä kehässä että sen ulkopuolella.

Lucha Libre on toimintaa ja ketteryyttä. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat peittäneet luontaisen identiteettinsä ja egonsa luodakseen persoonallisuuksia, jotka perustuvat kokonaan toimiin – ja he ovat vain niitä persoonia, kun maski on päällä; kukaan ei tiedä, keitä he ovat kehässä, ellei heidän naamionsa ole päällä - Se on ristiriitainen amerikkalaisen painin eetos, mutta kun yhdysvaltalainen promoottori/promootio tuo luchadorin ja sijoittaa siihen, he usein vaativat luchadoria. beef-up' kilpaillakseen Amerikan markkinoilla. He ottavat tyylikkään ja ketterän painijan ja tarkoituksella hidastavat heitä.

On olemassa implisiittinen tuomio henkilöstä, kun ylennyksen ensimmäinen asia yrittää 'korjata' hänet - ja tämä implikaatio tekee valtavan karhunpalvelun Lucha Librelle - mitään ei tarvitse korjata!

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Tiedän, että se on muuttunut viime aikoina, mutta kun loin tämän tarinan, juuri tätä tunnetta yritin taistella. Mielestäni la Mano del Destino olisi sopinut täydellisesti sellaiseen promootioon maanalainen paini (esitys, joka vangitsi täydellisesti Lucha Libren melodramaattisen kauneuden) tai ehkä jopa AEW:n (mikä näennäisesti antaa sen lahjakkuuksille mahdollisuuden jatkaa niitä asioita, jotka tekivät heistä alun perin suosittuja), mutta en usko, että WWE tekisi minulla ei ole aavistustakaan mitä tehdä la Manolle muuta kuin tehdä hänestä EI la Mano.

Mielestäni painityylien erolla on arvoa, ja haluan, että La Mano del Destino nauttii tästä erosta. Lucha Libre on kulttuurinen koetinkivi - se on ympäristöstään, ei vain siinä; ja haluan, että La Mano del Destino juhlii aidosti tuon kulttuurin ja ympäristön kauneutta.

Nrama: Sinä ja Henry Barajas onnistuitte hyvin saamaan La Voz de M.A.Y.O.: Tata Rambon espanjankielisiin paikkoihin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Mitä suunnitelmia on saada La Mano del Destino sinne tavallisten suoramarkkinoiden lisäksi?

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Gonzo: Itse asiassa ennen Top Cow -versiota pokkarikirjastani rahoitin onnistuneesti kaksikielisen, fläppikirjan kerätyn La Mano del Destino -painoksen. Kun aloin itse julkaisemaan yksittäisiä numeroita, olin halunnut tehdä jokaisen numeron sekä espanjaksi että englanniksi, mutta levykkeiden tekeminen tällä tavalla oli kustannuksiltaan mahdotonta, mutta kun oli aika kerätä koko sarja pokkariin. , minulle oli äärimmäisen tärkeää, että se on olemassa sekä englanniksi että espanjaksi, joten laitoin ne kaikki samaan kirjaan.

Epävarma, kuinka tai tukisivatko suoramarkkinat kaksikielistä kirjaa, päätin viedä sen suoraan yleisölle, joka arvostaisi sitä. Tämä on valtava kirja (416 sivua) ja oli valtava logistinen hanke, mutta la Raza rakasti ideaa ja tuki kirjaa. Espanjankielinen versio on jo olemassa kaksikielisessä versiossa, joten vain englanninkielisen version menestyksestä riippuen voisin saada vain espanjankielisen version maailmalle heti, kun sille tulee kysyntää.

Nrama: Haluaisin nähdä sen.

Mitä voit suositella ihmisille, jotka näkevät hänen ja ovat kiinnostuneita Lucha Librestä?

Gonzo: Olen CMLL Lucha Libre -liigan suuri fani (vanhin edelleen toiminnassa oleva ammattimainen painiliiga); Sanoisin, että yritä löytää mikä tahansa espanjankielinen asema lähelläsi, joka kantaa nuo tulitikkuja, ja anna heille kello.

(Kuvan luotto: J. Gonzo (Image Comics/Top Cow Productions))

Katso myös vanhat el Santo, Blue Demon, Mil Mascaras tai kaikki kolme yhdessä elokuvaa 60-luvulta – tämä on minulle Lucha Libren kulta-aika.

On olemassa kaksi hienoa dokumenttia, jotka sopivat hyvin yhteen kaksoisominaisuudena - Naamioituneiden miesten tarinoita ja paini Meksikossa - ja suosittelen katsomaan ne tässä järjestyksessä.

Ja lopuksi, yritä löytää tapa katsella Lucha Undergroundia; se on moderni esitys, mutta klassisen herkkyyden kanssa.

Nrama: Viimeinen kysymys, mitä toivot ihmisten saavan La Manosta, kun he lukevat sen?

Gonzo: Rehellisesti sanottuna toivon vain, että heillä on hauskaa. Toivon, että he ilahduttavat kulttuurini eloisaa näytelmää ja nauttivat kyydistä.

Pidätkö painista + sarjakuvista? Tutustu viimeisimpiin Comic Book Encyclopedia of Pro Wrestling .